Tulkinnanvaraista-klubia järjestävä Juho Laitinen kysyi kolme kysymystä taustastani.

Mitä kautta olet tullut musiikkiin?

Aloitin taiteen tekemisen ääni-improvisaatioduossa kesken yhdessä Jaakko Nousiaisen kanssa. Olimme ääntelijöitä, emme muusikoita. Myös teatteritiedetaustani puski pois musiikin piiristä: teimme esityksiä. Edelleen teen etupäässä esityksiä jotka toki voivat olla konsertin muotoisia. Itse asiassa vasta viime vuosina olen alkanut ajatella että teen välillä musiikkia. Ehkä se liittyy yleisemmin ajatukseeni, että aihe valitsee muodon; aiheen niin vaatiessa voin tehdä teatteria, performanssitaidetta, veistoksen, installaation, kirjasen ja – musiikkia.

Keitä tai mitä erityisiä vaikuttajia taiteeseesi olet kohdannut näiden 25 vuoden aikana?

Jaakko tietysti. Ja kaikki muut yhteistyökumppanit joiden kanssa olen työskennellyt. Erityisesti Heikki Laitinen, Houkka Bros., Taito Hoffrén, Sándor Vály, Kaja Kann, Eva Neklyaeva. Niin ja John Cage. Ja esikoispoikani.

Mitä sinulle on “ääni”?

Ääni on kuuntelemista. Äänellä on osoite. Ääni läpäisee ja koskettaa. Ääni on tila ja läsnäoloa.

Kuva: Jussi Virkkumaa / New Performance Turku.