Jussi sairastui viikonloppuna, kymmenen päivää ennen Vesikonsertin ensi-iltaa. Hän sanoi heti kaksi nimeä jotka voisivat sijaistaa häntä. Emmehän halua peruuttaa esityksiä? Emme! Jussi kirjoitti:

”Jokaisen voi korvata. Tehdäänhän mekin kolmestaan aina erilaisia versioita.”

Löysimme hyvän sijaisen. Ajattelen etten tahdo ajatella että mut voisi korvata kyseisessä teoksessa. Sehän on mun teos! Valmistaudun korvattavuuteen.

Luin vuoden 2023 alkajaisiksi Eetu Virenin kirjaa Vallankumouksen asennot. Se resonoi vahvasti mm yllä mainitsemani asian kanssa. Pitkä sitaatti sivulta 261: “Välttyäksemme paluulta taiteen kulttiluonteeseen ja yksilöllisen neron palvontaan on taide suljettujen teosten sijaan nähtävä prosessina, jossa yleisön gestuksella on oma roolinsa, jossa yleisö tunnustetaan tuotannon osalliseksi. Tätä varten taiteellisen gestuksen tulee, kuten Brecht ja Benjamin korostivat, pyrkiä olemaan siteerattava, mikä tarkoittaa että se viittaa ulos teoksen sisäisestä logiikasta. Laajemmin ottaen tämä merkitsee taiteen käytettävyyttä, sitä että taide hahmotetaan käytön eikä omaisuuden logiikan kautta. Kukaan, myöskään tekijä, ei omista taidetta vaan olennaista on sen käyttö, käytön mahdollisuudet. Juuri käytettävyytensä kautta, avaamalla käytön alueen kapitalistisen yhteiskunnan sisälle taide voi myös muuttaa ylipäätään tapojamme suhtautua itseen, toisiin ja koko ympäristöön. Käyttö ei tarkoita vain käyttökelpoisuutta vaan profaania, yhteiseksi tekevää logiikkaa, jolla toimintaan suhtaudutaan.” Eetu Viren, Vallankumouksen asennot. Brecht, Benjamin ja kysymys estetiikan politisoimisesta. Tutkijaliitto, Helsinki, 2021.