Näin eilen Venetsian biennaalissa 2019 Kultaisella leijonalla palkitun liettualaisen oopperan Sun & Sea. Merikaapelihallissa oli lämmin mikä oli luonnollista sillä katselimmehan uimarantaa. Luonnollista? Lämpö tuli katossa olevista valonheittimistä. Laskin noin kuusikymmentä kahden kilowatin heitintä. Uh! Ulkona oli myös helle. Uh!

Mainitsin asiasta valosuunnittelijakaverille tyyliin meinasi mennä maku koko jutusta. Hän sanoi että häneltä meinasi mennä maku koko jutusta, kun hän tuli katsomaan Maijan ja mun Life as we know it -teosta ja näki katon heitinarsenaalin. Niinpä.

Olisiko näitä teoksia voinut tehdä ilman valoa heittäviä sähkösyöppöjä? Pelkään että kaikesta puheesta huolimatta business as usual jatkuu kuten ennen vanhaan. Emmekö kykene tekemään taidettamme lentämättä parin päivän keikalle? Emmekö voi tehdä taidettamme rakentamatta upeita taidetaloja joihin esiintyjät lennätetään parin päivän keikalle?

Kuvan matkalaukkuun on sullottu Houkan veljesten vuosina 2006–2009 esittämän tee-se-itse-musikaalin Lapsia, lintuja ja kukkasia lavastusta, rekvisiittaa ja asusteita. Avasin laukun eilen tsekatessani mitä kellarissa oikein piilee. Ehkä voisin käyttää päällimmäisenä näkyvää pahvihevosta tulevassa eläinaiheisessa teoksessa?