Taiteilijana tunnen aika ajoin ettei tekemisilläni ole merkitystä. Voinko jatkaa taiteen tekemistä kun tärkeämpää olisi osallistua Elokapinan ja Greenpeacen toimintaan ilmastonmuutoksen hidastamiseksi? Voinko jatkaa taiteen tekemistä kun tärkeämpää olisi marssia rauhan ja Ukrainan puolesta ja auttaa kaikin mahdollisin tavoin Ukrainan-pakolaisia? Olen kipuillut asian kanssa paljon ja kipuilen edelleen.

Sekä henkilö- että taiteilijaminä ajattelevat että ilmastonmuutos pitää ottaa huomioon kaikessa tekemisessä, eli siinä miten olemme täällä maailmassa, tällä planeetalla. Tässä ei ole ristiriitaa. Henkilöminä pyrkii elämään näin, ja taiteilijaminä haluaa tehdä teoksia joiden suhde ilmastonmuutokseen ei ole neutraali vaan jotka tavallaan osallistuvat ilmastonmuutoksen hidastamiseen. Se ei välttämättä ole teosten pintaan kirjoitettua. Ehkä taiteilijaminä tavoittelee sitä että teokset ovat ilmastonmuutoksen huomioon ottavassa tai siihen huomiota kiinnittävässä asennossa.

Tulipää ottaa selkeästi kantaa ilmastonmuutokseen ja sen juurisyyhyn, fossiilikapitalismiin. Sitä suunnitellessa ajattelin hahmon ilmestyvän fossiilikapitalismiin sidoksissa olevien tahojen, kuten yhtiöiden, pankkien ja valtiollisten instituutioiden, liepeillä. Menin Tulipäänä ilmastomielenosoitukseen ja tunsin tekeväni soveltavaa taidetta: annoin hahmon mielenosoituksen käyttöön, ja se julisti hyvää asiaa. Samalla tunsin olevani kahlittu. Mielenosoituksessa pitää käyttäytyä tietyn etiketin mukaan. Tunsin että Tulipää kutistui. Siitä tuli vain hyvän asian huutotorvi. En tiedä miten paikalla olleet ihmiset asian näkivät.

Sunnuntaiajeluilla Tulipää käyttäytyy kuten sunnuntaipyöräilijät käyttäytyvät. (Jännittää kamalasti. Yritän pikku hiljaa kerätä rohkeutta että Tulipää tanssisi tai lukisi runon Kompassitorilla.) Tulipää hakee suhdetta muihin kadulla kulkijoihin. Viekkaampaa, ja moniulotteisempaa ja -selitteisempää suhdetta kuin mielenosoituksen huutotorvi. Vaikka asian sisältö on sama.