Rakensin Tuhkimon yhdessä kuvataiteilija Jaana Partasen kanssa Hämeen linnan Ritarisaliin osana Lumotun kameran prinsessoja, Hämeen linnan lasten ja nuorten taidefestivaali Hippalot 03:n tilaustyönä heinä-elokuussa 2003. Tuhkimon visuaalinen ja tilallinen lähtökohta olivat Jaanan arjen alkemiaa luotaavat teokset, kullatuista arjen esineistä muodostuvat installaatiot joita esityksissä käytin. Suunnittelin Tuhkimoon kaksi erilaista teosta joita esitin Hämeen linnassa vuorotellen. Ne koostuivat improvisoiduista äänellisistä tansseista. Milloin harmaaseen, milloin valkeaan, milloin punaiseen paitaan sonnustautunut esiintyjä tanssi harjatanssia, palikkatanssia, peilitanssia, paputanssia, vaahtotanssia, varpaan- tai kantapäänleikkuutanssia tai lauloi tervetuliaisräppiä, mutta kertaakaan hänen prinssinsä ei vaipunut absoluuttiseen epätoivoon. Tuhkaan paistoi aurinko! Tuhkimo oli ylistyslaulu arjen prinsessoille ja prinsseille! Keikalla: Klink og Bank, Reykjavik, 05/04; Sanataidepäivät, Oulu, 02/05; Ruutia-festivaali, Helsinki, 05/07; Kuntsi, Vaasa, 11/08; Kajaanin taidemuseo, 12/08.

”Äänenkäytön mestari oli Tuhkimoa tanssinut Juha Valkeapää, joka rakensi tilanteita, kuljetti tarinaa ja loi tunnelmia milloin puhuen, milloin omiaan hoilottaen.

Aikamme Tuhkimoita ovat siivoojat, ylenkatsotun ammatin yksinäiset puurtajat. Toisaalta Valkeapään prinsessa oli myös leikkivä lapsi — aikuisissakin lymyilevä pikku vintiö.”

Anja Roivainen, Tanssi, 04/2003

Kuva: Juhana Myllyniemi