Kutsuessaan minut mukaan No I Be Yonder -teokseen Geert Vaes kuvaili sitä toiselle puolelle johtavana rituaalina ja käytti sanoja kuten sattuma, dada, John Cage, Sun Ra. Hän kertoi Wittgensteinin punaisesta kupolista ja sen alla asuvista kolmenlaisista ihmisistä – niistä jotka eivät tiedä kupolin olemassaolosta, niistä jotka tietävät mutta eivät välitä ja niistä jotka haluavat jollei rikkoa kupolin niin ainakin päästä sen toiselle puolelle. Hän oli myös liittänyt viestiinsä piirroksen maisemasta jossa oli lumi- ja sadepilviä, auringonlasku, vuoristo, hiekkaa, kallio, kiviä, puu, tie, ihmisiä ja suuri käärme.
Sanoin, joo.
Harjoitusprosessi oli raskas, tie kivinen ja mutkia täynnä mutta tykkäsin esityksestämme, konsertinmuotoisesta teatterista, jossa leikkelimme ja soitimme Lewis Carrollin, Oscar Wilden ja Shakespearen tekstejä. Geert ohjasi, Eva Schram, Eveline Van Bauwel ja Juha Valkeäpää esittivät. Theater Malpertuis maksoi viulut.
Esitykset 2009: Cement Festival (s’Hertogenbosch), theaterMalpertuis (Tielt), ccBE (Berchem) ja Belgie (Hasselt).

Kuva: Paul De Cloedt