Tämä soolo sai alkunsa hyvin henkilökohtaisesta havainnosta, kuinka keski-ikäinen mies käyttäytyy kuin teini-ikäinen poika rakastuessaan ja odottaessaan vastakaikua, reaktiota rakkauden kohteelta. Esitys leikkii oikealla ja roolihenkilöllä, juhlii elämää, siinä kuunnellaan Adelea ja mietitään eläimien ja yhden kasvin käyttäytymistä. Äänitaustaa täplittävät Skypen pulpahdukset.

Ensi-ilta Baltic Circle -festivaalilla Helsingissä marraskuussa 2014, esityspaikkana oma kotini. Toukokuussa 2016 sain tilaisuuden esittää teoksen muualla, kun Auawirleben kutsui minut Berniin: kuusi loppuunmyytyä showta Lucianon loftissa!

”Valkeapään esitys on yksinkertainen, mutta sitä pitää katsoa tarkkaan, sillä tauot ja oudot yhdistelmät puhuvat.” Maria Säkö, Helsingin Sanomat, 15.11.2014

”Juha Valkeapää firar med stil. — Det alldagliga blandas med det absurda och Valkeapää imponerar som vanligt med sitt självklara, innerliga tonfall och sin förmåga till total öppenhjärtighet. Frågan om vad som är äkta och vad som är spelat upplöses och blir irrelevant, i stället njuter vi av kalaset och kakan som vi avslutningsvis blir bjudna på. Samtidigt väcks naturligtvis en mängd tankar om förhållandet mellan konsten och livet, kärleken och jaget, samt fiktionen och verkligheten.” Martin Welander, HBL, 19.11.2014

Kuva: Tani Simberg