Kerron luentoperformanssissani teloitettujen ja teloittajien elämäntarinoita ja demonstroin teloitustapoja. Esityksen vire on neutraali ja asiallinen, tosin huumorikin läikähtää. Ja tietenkin esitys päättyy viimeiseen ateriaan. Alkuperäinen, englanninkielinen ensi-ilta oli Islannissa vuonna 2013, suomenkielisen ensi-iltansa se sai helmikuussa 2017 Helsingissä.

Executed Stories on olemassa kahtena versiona, täysi versio kestää 2 h 20 minuuttia ja kevytversio tunnin vähemmän.

2013 Fin La La La! São Paulo, 10.-11.8. Lokal Festival, Reykjavik, 30.-31.8. Bastard Festival, Trondheim, 10.-14.9. Baltic Circle, Helsinki, 13., 15.-17.11. Nordwind Festival, Hampuri,  7.-8.12.

2014 Mousonturm, Frankfurt, 8.-9.10.

2015 Barents Spektakel, Kirkkoniemi, 5.2. Bora Bora, Aarhus, 14.3. Festivaali!, Theaterdiscounter, Berliini, 8.-9.7. Spielart, München, 2.-3.11.

2016 Theaterformen, Braunschweig, 14.-15.6. Teaterfestivalen i Fjaler, Dale, 18.9.

2017 Mad House, Helsinki, 2.-4.2. Lainsuojattomat, Pori, 5.9.

”Jotkut tarvitsevat faktapohjaiseen esitykseen suuren koneiston. Executed Stories -esitys sen sijaan saa voimansa Valkeapään ilmiömäisestä kyvystä rakentaa monikerroksinen läsnäolo ja näyttämökuva, jonka älyllisiä ja emotionaalisia kerroksia ei osoitella. Esitys on sulattanut itseensä aineksia, se on niin orgaaninen, että ihmisenä oleminen yleisön edessä riittää.” Maria Säkö, Helsingin Sanomat, 16.11.2013

”The performer also puts on the back wall a picture of a cute little fellow, himself as a five-year-old child. This is symbolic and notable. The performer is perhaps showing that each of us is capable to good and evil. At the very end, Executed Stories turns out to be an apparently human performance.” Eeva Kauppinen, Liikekieli.com 17.11.2013

”Hirttämiseen, ampumiseen, jopa kappaleiksi repimiseen saatiin melko helposti vapaaehtoisia apureita, mutta kun Valkeapää demonstroi islamilaisen lain mukaista kivitysteloitusta, ja pyysi katsojia osallistumaan kivien heittämiseen, kukaan ei hievahtanutkaan. Raja meni siinä, tunnelma oli viiltävä.” Katri Kekäläinen, Huminaa, 25.11.2013

”Det är ett bisarrt skådespel som naglar fast en vid bänken i två och en halv timme utan paus. Till sist kallas den lyckliga vinnaren i lottdragningen upp på scenen där han får inta sin sista måltid som under föreställningens gång tillagats i köket. Han hade önskat havregrynsgröt. Den här sista måltiden får passande nog inte heller någon kommentar, i stället ackompanjeras den av Valkeapää som sjunger ännu en sista sång om avrättningens ädla konst. Och mannen på scenen äter upp all sin gröt.” Martin Welander, HBL, 28.11.2013

”He tells his extraordinarily varied set of stories with an interestingly unspectacular-yet-engaging verbal delivery, and with a plethora of clever performative techniques.” Mark Brown, Teatteri&Tanssi, 02/2014

”Juha Valkeapää is a master of ceremonies. — Everything he does is real, all of it manual and so tangible that it strikes audiences trained in postdramatic theatre as nearly abstract. — With few gestures, wry statements, long pauses and a couple of household appliances he quietly turns a group of scattered, individual theatregoers in a vast, empty factory building into a highly concentrated community for whom time stands still.” Anna Teuwen, Theater der Zeit, 04/2014

Kuva: Tani Simberg